Onnellisuus tokkurassa!

Täl hetkel mul on tosi hyvä fiilis! Aivan uskomaton fiilis! Siis ihan oikeesti tätä ei pysty ees sanoil kuvailee jos yrittäisin nii se muistuttais varmaa jotain tällästä: "hei ihmiset mul on oikeesti übereistä überein fiilis, aivan uskomattoman mahtipontinen tunnekuohunta!! mut siis hyvällä tavalla!" Tää päivä alko hyvissä merkeissä jo. Heräsin sopivan aikasin ja aloin tekee mun uskonnon vihkoa, joka olisi pitänyt palauttaa noin viikko sitten jo takaisin. Noin kello 08.00 lähin kävelemään bussipysäkille. Bussin oli tarkotus tulla 5 yli 8, mutta tietenkin se tuli myöhässä ja myöhästyin 4 jakson ensimmäisenä päivänä ensimmäiseltä tunnilta xd No ei se kauheesti haitannu ku bussi oliki tosi nopee (superbussi) ja oli perille 8.35. Olin tunnilta myöhässä noin 5 minuuttia siis. Ja meillä on aivan ihana psykologian opettaja! Ihana vanhempi naishenkilö, joka vaikuttaa tosi iloiselta ja valoisalta ihmiseltä.
Tunnin jälkeen oli musiikin tunnin vuoro ja siellä meidän ihana musaluokkamme lauloi iloisesti "Hauki" nimistä kappaletta, joka on soinu koko loppupäivän mun päässä : D mukavaa, oi kyllä!

Musiikin tunnin jälkeen oli vuorossa äidinkielen tunti ja me alettiin lukemaan siellä kirjaa nimeltä "Anna minun rakastaa enemmän" ja sen on tehny Juha Itkonen, ja pakko myöntää, tosi mielenkiintoinen kirja! Oon lukenu sitä nyt päivän aikana vähän väliä- milloin on ollu aikaa- koska se on niin mielenkiintoinen ja HYVÄ!

Äidinkielen jälkeen oli hypäri jonka aikana tein valmiiksi uskonnonvihon. No.... en sitten löytänyt uskonnon opettajaani ja tuossa se vihko jököttää pöydän päällä, suoraan edessäni. Hypärin jälkeen oli matikan aika ja se suijui tosi hyvin :) Me tehään tällä hetkellä yhtälöitä ja koordinaatistoja ja oon aina ollu hyvä juuri niissä ^^ ihanaa ihanaa!!

Koulun jälkeen menin suoraa päätä töihin. Pidän siis kerhoa Länsimäen kirkolla ystäväni Donnan kanssa. No kerhoon saapui kaksi lasta paikalle ja päätettiin sitten alkaa hirsipuuta.
Vivian mee sä tekee, mee sä. Lapset hokivat. Minä menin taulun eteen ja mietin sanoja. Keksin sanan. Tein viivat. Arvailu alkoi. Alkoi kauhea kirjainmaratooni. Lopulta sana tulikin kuin tulikin esille. Lärvän kytkyttäjät. Lapset tuijottivat sanoja ihmeissään. Donna repesi nauramaan kun ymmärsi mistä sanat tulivat. Putous. Aku Hirviniemen hahmon uskon viime jaksossa sanomat sanat. Onneksi lapset eivät keksineet toista merkitystä...

Donnan ja mun pomo Nina lähetti viestin kesken kerhon, missä kerrottiin retkestä puuhamaahan. Sekä kerholaiset, että ohjaajat. Donna ja minä molemmat kiljuttiin riemusta. Siistiä.

Kerhosta minä ja Donna lähettiin vauhdilla kohti Hakunilan kirkkoa yhteisvastuu konserttiin, minne me oltiin ilmottauduttu töihin. No siinä sitten saatiin oikeastikkin juosta kun bussi oli pysäkillä ennen meitä xd Onneksi oli kiltti bussikuski joka odotti.

Kirkolla meni tosi hyvin. Tiivistän sen tapahtumat sanoihin. Naurua. Ystäviä. Naurua. Myyntiä. Naurua. Syömistä. Laulua ja lisää naurua.

Tapahtuma loppu vähän ilta kahdeksan jälkeen ja Mona, Heidi, Jessiina, Mia, Noora, Donna, sekä minä mentiin bussipysäkille venaamaan bussia. Bussi tuli nopeasti vaikka aikataulu näytti 13 minuuttia. Bussissa törmättiin entiseen koululaiseen ja mun hyvään ystävään Ottoon. No vaihdettiin sitten kuulumisia ja alettiin puhumaan Haavistosta ja Niinistöstä. Keskustelu jatku vielä bussimatkan jälkeenki Oton ja Jessiinan seurassa.  Ulkona meidän seuraan liittyi Lauri, entinen luokkalaiseni. Siinä me sitten juteltiin varmaan puolisen tuntia, kunnes kaikki neljä lähdettiin vapisten ja jäätyneinä koteja kohti. Matkalla sitten aloin miettiä asioita-jotka ovat johtaneet tähän onnellisuuden tunnevyöryyn- joita en ole ennen tajunnut edes miettiä. Tajusin kuinka hyvin mun asiat on tällä hetkellä. Ja nyt en voi muuta ku hymyillä. Ensin ku tulin sisään olin iha jäässä mut tää onnellisuuden tunne lämmitti mut kokonaan alle viidessä sekunissa ja nyt oon kiitollinen siitä mitä kaikkee oon saanu. Rakastan teitä kaikkia. <3