Slushie vesiputos ja Monroen taikaa

Heräsin tänään kymmeneltä, jotta ehtisin rauhassa valmistautua aamulla. Bussin oli määrä lähteä 12.23 pysäkiltä ja oltiin sovittu Jessiinan kanssa näkevämme siinä. Aamu meni kuitenkin aivan toisin, kuin olin olettanut. Äidin piti mennä nostamaan mulle rahaa leffaa varten ja ilmoitti työkseni siksi aikaa pikkuveljeni vahtimisen. Mun pikkuveljelle oli yön aikana noussu kauhean korkea kuume ja aamullakin sitä oli 38.8 astetta :// No en sitten raaskinu jättää sitä yksin hetkeksään (pikkuveljeni on siis 5-vuotias :)) mul on kaksi veljeä vielä lisää, mutta niistä lisää ehkä joskus toiste xd) yksin vaan jouduin odottamaan siihen asti, että äiti oli palannut rahan hakemisesta. Kun äiti sitten vihdoin palasi kotiin oli kello jo 11.40. Menin kauhealla kiireellä suihkuun ja tulin sieltä pois noin 10 vaille 12. Puin vaatteet päälle ja meikkasin ja lähdin kauhealla vauhdilla ulos talosta. Kello oli noin 12.18 ja kävelin nopealla vauhdilla kohti pysäkkiä. Sinänsä myöhässä oloni ei ollut uusi asia. Olin usein myöhässä ja kaverinikin olivat tottuneet siihen (siis useimmat) mutta en halunnut olla tällä kertaa myöhässä. Kävelin nopeaa tahtia tietä pitkin ja nostin katseeni ylös ja näin Jessiinan kävelen vastakkaisesta suunnasta kohti pysäkkiä. Jessiina huomasi minut ja vilkutti iloisesti. Vilkutin takaisin ja juoksin Jessiinan luokse. Halasimme. Oli mukavaa nähdä Jessiinaa pitkästä aikaa. Luulimme kumpikin myöhästyvämme bussista. Saimme kuitenkin odottaa pysäkille 5 minuuttia kunnes bussi tuli. Bussissa Jessiina antoi minulle joululahjan. Olin todella innoissani!! En tiedä miksi, mutta lahjan saaminen on aivan ihanaa varsinkin kun se tulee täysin yllätyksenä. En ollenkaan odottanut saavani mitään joululahjaa( Jessiina söin jo suklaat) ja varsinkin kynsilakka joka tuli pikkulahjojen joukossa oli tarpeen. Kiitos siitä Jessiina :)) No, olimme ajoissa metroasemalla. Tasan 12.30. Metro lähtisi 12.36 ja meidän pitäisi olla tasan yhdeltä hakemassa lippuvarauksiamme My Week With Marilyniin. Yksi asia kuitenki uupui. Missä oli Mia??


Mia saapui kuin saapuikin metroasemalle. Tasan 12.36. Jessiina juoksi metron luokse ja ovet sulkeutuvuivat suoraan hänen nenänsä edessä. Hän painoi metron ovien nappia. Metro lähti liikkeelle. Metron sisällä oli 2 tuttua. He nauroivat Jessiinalle. Jessiina alkoi pomppia harmissaan ylös alas. Tutut nauroivat vielä enemmän. Menimme seuraavalla metrolla ja koko metro matka oli pelkkää naurua. Nauroimme toisillemme, itsellemme ja jutuillemme. En muista milloin olisin viimeksi nauranut niin paljon. Mitäköhän Sörnäinen tarkoittaa... Mietimme sen tarkoitusta ja keksimme aivan loistavan idean kauhuleffaan/kirjaan. Sörnä, se on joka puolella. (Sörnä on siis suomalainen hirviö xddd) 


Kaisaniemessä menimme vauhdilla lipunmyynti pisteelle ja iloksemme varauksemme oli yhä voimassa vaikka kello oli jo reilusti yli yhden. Huomasimme Slushie-koneen herkkuosastolla. Jessiina ja minä päätimme ostaa sellaiset. Otin oman kuppini liian täyteen ja se alkoi vuotaa, kuin vesiputous reunojen yli. Kaunista vihreää kiiltävää jäähilettää + päärynän makuista! Nam! 
Tykkään todella paljon päärynästä, valitettavasti en muistanut kuinka makeaa jäähilejuomat ovat, joten Slushieni päätyi pian naisten vessan roskikseen. Herkkujen oston ja vessassa käymisen jälkeen päätimme mennä ottamaan kuvia. Niistä tuli kerrassaan loistavia ja uskon, että kuvat löytyvät Jessiinan blogista jessiina.blogspot.com.


Itse elokuva oli todella hyvä! Kuitenkin kuva minkä Marilynista sain poikkesi Mian ja Jessiinan kuvaan. Sain sellaisen kuvan Marilynista, että hän oli hyvin sekava ihminen, huumehörhö. Mia taas sanoi, että Marilyn oli aivan samanlainen kuin Jessiina. Katsoin Jessiinaa ja sanoin "ehhei, Marilyn on pahempi". Elokuva oli kuitenkin todella hyvä ja suosittelen sen katsomista kaikille! Kiitos Jessiinalle ja Mialle hyvästä seurasta. Hasta mañana!

Suloisia sadepisaroita ja Marilyn Monroe

Sata sata ropisee pili pili pom, pili pili pom. Oon aina nauttinut sateen katselemisesta ja itse sateenkin tuntemisesta ihollani. Kaatosateella musta on hauskaa lähteä juoksemaan vaan sateeseen ja kastua aivan kunnolla kokonaan, hyppiä vesilammikoissa mielin määrin ja tulla sitten takaisin sisälle vasta sateen loputtua. No kipeäksihän siitä yleensä tulee ja märäksi tietenkin. Mutta samalla siinä on jotakin niin rauhoittavaa ja lapsenomaista, että sitä voi vaan rakastaa. Ihmiset tuppaa kasvamaan ja aikuistumaan kauhean nopeasti. Heti yläasteella monet alkavat jo unohtaa millaista oli olla lapsi vailla huolia ja olla miettimättä seuraamuksia teoistaan ja antaa mennä vain. Mä itse en halua koskaan unohtaa sitä. Haluan pysyä lapsenmielisenä. Se hetki kun juoksentelen kaatosateessa ja hyppelen edes takaisin lätäköissä suo mulle sen pienen hetken taas lapsena. Toki sadepisaroita voi ihailla kauempaakin. Joskus kaikkein kaunein hetki syntyy kun istun sängylläni villasukat jalassa ja villapaita päällä, juoden kaakaota ja lukien samalla hyvää kirjaa. Välillä sitä vilkuilee ulos ikkunasta ja katselee sadepisaroita, jotka valuvat ikkunaa pitkin hitaasti ja lopulta katoavat kokonaan näkyvistä. Sitten kun sade laantuu ja jäljelle jäävät enään pisarat, jotka riippuvat hellästi puiden oksista pitäen kiinni viimeisillä voimillaan- ja ne toiset laiskemmat jotka vain makoilevat autojen ja muiden tasaisten pintojen päällä- on jotenkin hienon hiljaista ja kaunista. Silloin on kiva lähteä ulos ovesta pienelle kävelylle ja nauttia raikkaasta ilmasta sateen jälkeen. Sadepisaroiltakin loppuvat valitettavasti voimat ja viimeisimmätkin tippuvat maahan lopulta ja katoavat kokonaan. Muisto kuitenkin jää, aivan kuin Marilyn Monroesta.

Huomenna leffateattereihin ilmestyy  Marilyn Monroesta kertova elokuva My Week With Marilyn, jota menen  katsomaan ystäväni Jessiinan kanssa (mukaan ilmestyy myös kolmas ihminen, mutta tietoa siitä kuka tämä on ei vielä ole, innolla odotan kuka mukaan pelmahtaa). En ole koskaan kauheasti ollut kiinnostunut Marilynista. Tiedän kyllä toki kuka hän on ja, että hän kuoli unilääkkeiden yliannostukseen? Tunnistan myös hänet kuvista(kuka nyt ei voisi tunnistaa!!) mutta en ole koskaan tutustunut paremmin hänen elämäänsä. Olen kuitenkin hyvin kiinnostunut kaikista vanhan ajan näyttelijöistä joten odotan huomista leffaa innolla!

Koht muute vaihtuu vuos! :DD 2012, mitäköhän se tuo tullessaan ^^

Rakas poikaystävä

Vivian heräsi väsyneenä kännykkänsä herätyskelloon. Hän nappasi kännykän käteensä ja painoi hälytyksen pois. Kello oli puoli kymmenen aamulla. Oli pakko herätä jo näin aikasin (yleensä Vivian herää lomilla vasta 11 jälkeen), koska hän tapaisi 11 hyvän ystävänsä Minjan. Vivian meni suihkuun ja suihkun jälkeen puki päälleen puhtaat vaatteet ja alkoi meikkaamaan uusilla meikeillään, jotka oli ostanut edellisenä päivänä Itäkeskuksesta. Juuri kun Vivian oli saanut meikin valmiiksi hän sai viestin ystävältään Minjalta joka ilmoitti, että nukkui pommiin ja on valmis vasta puoli kahdeltatoista. No Viviania asia ei haitannut ollenkaan. Oli hän niin iloinen, koska ulkona oli aivan upea sää. Aurinko paistoi ja pakkastakaan ei ollut kuin muutama aste. Vivian päätti tekstata poikaystävälleen Sakarille siitä, kuinka kaunis sää ulkona oli. Sakari oli muuten Vivianin kanssa aivan samaa mieltä, paitsi yhdessä asiassa hän oli erimieltä. Ulkona pitäisi olla lunta. Vivian katsoi ikkunasta ulos ja tajusi aivan saman asian. NYTHÄN OLI JOULUKUU!! MISSÄ LUMI ON! MINNE SE ON HÄVINNYT!

Noin 15 yli 11 Vivian lähti ulos kävelemään Minjaa vastaan. He tapasivat toisensa kentän laidalla ja halasivat iloisesti nähdessään pitkästä aikaa. He menivät ensin kauppaan ja sieltä entisen koulunsa pihalle istumaan ja juttelivat asioista joita heidän elämässään oli tapahtunut lähiaikoina. Minja kertoi koulustaan ja Vivian enimmäkseen kuunteli ja tarjosi Minjalle suklaata ostamastaan suklaalevystä (Mikä oli Vivianin lempisuklaata) ja ojensi Minjalle pillimehun, jonka oli ostanut tälle. Tytöt jatkoivat matkaansa kirjaston sisälle lämpimään, koska ulkona oli aika viileää. Vähän yli 1 tytöt lähtivät pois kirjastosta ja Minja lähti saattamaan Viviania tämän poikaystävälle. Tytöt sanoivat hyvästit Vivianin poikaystävän talon luona ja Minja jatkoi matkaansa kohti omaa kotiaan ja Vivian taas astui sisälle Sakarin lämpimään taloon.

Vivian oli noin 2 tuntia Sakarilla, mistä matka jatkui Sakarin perheen kanssa Itäkeskukseen katsomaan jos Sakarille löytyisi takki ja kengät. Ei löytynyt.

Vivian ja Sakari palasivat edeltä takaisin Sakarille ja päättivät katsoa leffaa nimeltä Tenacious D - The Pick Of Destiny, joka oli ihan hyvä elokuva. Pian leffan loppumisen jälkeen Vivian meni kotiin iloisesti lauleskellen. Ja tajusi kuinka onnellinen hän on, koska hänellä on ihana poikaystävä.



Kuten tosta hienosta tarinasta huomaa, mulla on ollu tänään aika hieno päivä :)) Kiitos kuuluu Minjalle ja Sakarille ^^ Mut ihan oikeasti nyt kun mietin, nii mä oon tosi onnekas ku oon löytäny jonkun joka saa mun olon nii tärkeeks ja iloseks. Kaiken lisäks kauniiks.  Mä en tiedä mitä mä tekisin ilman Sakaria, se saa mut tuntemaan itseni kauniiksi, täydelliseksi :)) Sakari mä rakastan sua <3

Tähtiä tähtiä!!

Aivan upea ilma ulkona nyt illalla! Kävelin puol kymmenen maissa kotia kohti poikaystävältäni ja katselin samalla ylös taivaalle. Tähdet näkyy todella hyvin!! Oon aina pitäny tähdistä ja nyt oli jotenkin tosi upeeta, kun ne näkyy niin hyvin. No kävelin sitten koko matkan kotii katsellen ylös taivaalle ja olin vaaraksi liikenteelle. Törmäsin melkein pyöräilijään(onneksi ehti väistää) syynä saattaa olla se, että meiä kadulla ei oo nyt sähköpylvästä, koska se kaatu meiä pihalle joten meiän kodin...katutie??? on aivan pimeänä. Enkä omista heijastintakaan vaikka pitäisi joten pyöräilijällä oli noin. 10% nähdä mut ja koska mä katoin vaan taivaalla olevia tähtiä en huomannut ollenkaan että se pyöräilijä ajo mua päin...

Mutta siis katottekste usein tähtikuvioita?? Mä yritän aina tunnistaa eri tähtikuvioita, mut tiedän suurinpiirteen 3 kuviota.... Tähdet on kivoi! :D

Kauhee tuuli!!

                                           Ihana lyhtypylväs joka päätti kaatua meidän pihalle :)

Heippa kaikille! Kaikki varmaa huomas kuinka kauhee sää täällä oli tänään! :oo Aivan kamala, en muista millo viimeks Suomes olis tuullu noin paljoa!! Heräsin tänään aamulla ihan normaalisti ja menin olohuoneeseen katsomaan telkkaria mun pikkuveljien kanssa. Äiti oli lähössä kauppaa ja heti ku se astu ovesta ulos se juos takasin olohuoneeseen ja pyys kameraa(mikä oli todella outoa kello 11 aikaan aamulla). Kaikki meni äidin perässä ulos ja tietenkin lyhtypylväs oli kaatunu meiä pihalle, kaiken lisäks noin metrin päähän mun huoneesta. Naapurien puiden ansiosta pylväs oli menny just ja just ohi mun huoneesta :DD Mietin kuinka kamalaa -ja upeeta- se olis ollu jos olisin heränny yöllä siihen et ikkunasta olis tullu läpi lyhtypylväs! Olis tullu jotakin jännitystä elämään :DD

No päivä jatku ihan normaalisti ja lähin mun poikaystävän luo tuulen työntämänä. Olin ihan varma, että jos olisin hypännyt ilmaan olisin lähtenyt lentoon, sekin olisi ollut todella suuri ja iloinen yllätys. Olisin ehkä vihdoinkin oppinyt lentämään :DD Illalla sitten ku palasin takasin kotiin niin eiköhän se lyhtypylväs ollu vieläkin meiän pihalla ja on edelleenkin. Sähkömiehet ei tullu korjaa sitä koska on pyhäpäivä :))
Ei se lyhtypylväs sillee haittaa ollenkaa meiän perhettä, mut naapureita ehkä hieman koska ne ei pääse ulos niiden pihasta autolla koska niiden tien edessä noin polven korkeudella menee virtajohto siitä lyhtypylväästä...onneks ne pääsee kävellen ihan hyvin ulos :))

Jokapuolel puhutaan tän päiväsestä säästä, uutisissa ja erilaisissa keskustelupalstoissa. Facebook on myös ihan täynnä kaikenlaisia ilmotuksia siitä kuinka sähköt on menny poikki, taikka puu on kaatunu pihaan. Onko kellekkään teistä käyny mitään tällästä?

Hei Kaikille ihanille ihmisille!

Päätin aloittaa blogin kirjoittamisen, kun luin mun erään hyvän ystävän kirjoittamaa blogia. Tuli kauhee into päästä itsekkin tekemään samaa! :D Eli kirjottelen tänne aina mun päivän tekemisiä ja lisään kuvia erilaisista tapahtumista missä oon käyny ja pääsääntösesti tänne tulee siis asioita mun elämästä, JEE! Toivottavasti teillä kaikilla on ollu oikein kiva joulu!