torstai 29. joulukuuta 2011

Suloisia sadepisaroita ja Marilyn Monroe

Sata sata ropisee pili pili pom, pili pili pom. Oon aina nauttinut sateen katselemisesta ja itse sateenkin tuntemisesta ihollani. Kaatosateella musta on hauskaa lähteä juoksemaan vaan sateeseen ja kastua aivan kunnolla kokonaan, hyppiä vesilammikoissa mielin määrin ja tulla sitten takaisin sisälle vasta sateen loputtua. No kipeäksihän siitä yleensä tulee ja märäksi tietenkin. Mutta samalla siinä on jotakin niin rauhoittavaa ja lapsenomaista, että sitä voi vaan rakastaa. Ihmiset tuppaa kasvamaan ja aikuistumaan kauhean nopeasti. Heti yläasteella monet alkavat jo unohtaa millaista oli olla lapsi vailla huolia ja olla miettimättä seuraamuksia teoistaan ja antaa mennä vain. Mä itse en halua koskaan unohtaa sitä. Haluan pysyä lapsenmielisenä. Se hetki kun juoksentelen kaatosateessa ja hyppelen edes takaisin lätäköissä suo mulle sen pienen hetken taas lapsena. Toki sadepisaroita voi ihailla kauempaakin. Joskus kaikkein kaunein hetki syntyy kun istun sängylläni villasukat jalassa ja villapaita päällä, juoden kaakaota ja lukien samalla hyvää kirjaa. Välillä sitä vilkuilee ulos ikkunasta ja katselee sadepisaroita, jotka valuvat ikkunaa pitkin hitaasti ja lopulta katoavat kokonaan näkyvistä. Sitten kun sade laantuu ja jäljelle jäävät enään pisarat, jotka riippuvat hellästi puiden oksista pitäen kiinni viimeisillä voimillaan- ja ne toiset laiskemmat jotka vain makoilevat autojen ja muiden tasaisten pintojen päällä- on jotenkin hienon hiljaista ja kaunista. Silloin on kiva lähteä ulos ovesta pienelle kävelylle ja nauttia raikkaasta ilmasta sateen jälkeen. Sadepisaroiltakin loppuvat valitettavasti voimat ja viimeisimmätkin tippuvat maahan lopulta ja katoavat kokonaan. Muisto kuitenkin jää, aivan kuin Marilyn Monroesta.

Huomenna leffateattereihin ilmestyy  Marilyn Monroesta kertova elokuva My Week With Marilyn, jota menen  katsomaan ystäväni Jessiinan kanssa (mukaan ilmestyy myös kolmas ihminen, mutta tietoa siitä kuka tämä on ei vielä ole, innolla odotan kuka mukaan pelmahtaa). En ole koskaan kauheasti ollut kiinnostunut Marilynista. Tiedän kyllä toki kuka hän on ja, että hän kuoli unilääkkeiden yliannostukseen? Tunnistan myös hänet kuvista(kuka nyt ei voisi tunnistaa!!) mutta en ole koskaan tutustunut paremmin hänen elämäänsä. Olen kuitenkin hyvin kiinnostunut kaikista vanhan ajan näyttelijöistä joten odotan huomista leffaa innolla!



Koht muute vaihtuu vuos! :DD 2012, mitäköhän se tuo tullessaan ^^

2 kommenttia:

  1. Mä haluun antaa aina mennä vaan, ei kasveta koskaan isoksi!!

    Ihana toi sun sadepisarakuvaus tossa aika lopussa!

    Ja minäkin odotan huomista oikein innoissani! Jos haluat Marilynista lisäinfoa, niin voit lainata multa sen elämäkerran, sain joululahjaksi! :)

    VastaaPoista
  2. ollaa aina lapsia!! :)) OOH!! no jos innostun tosi paljon nii saatan lainatakki ^^

    VastaaPoista